Minä en voi katsoa häntä. En voi. En voi katsoa häntä sillä tavalla, miten oikeasti haluaisin. Hänessä tuoksuu vaara ja mahdollisuus, oletus siitä, että jotain voisi tapahtua. Yritän pitää itseni etäällä, olla järkevä.
Eskapismia, hallinnan menettämistä, erotiikkaa ja näkyväksi tulemisen tarvetta. Totuus vai onko se tehtävä kertoo kahden naisen välisestä ihastumisesta. Savuun ja alkoholiin sekoittuvat tapahtumat sijoittuvat Helsingin Teatterikorkeakoulun ympärille. Haastattelimme kirjailija Saara Pasasta ja selvitimme syvemmin teoksen sateenkaariteemaa.
- Tekijä: Saara Pasanen
- Julkaisuvuosi: 2025
- Kustantaja: Momentum kirjat
- Sivumäärä: 196
- Genre: Kotimainen kirjallisuus
Ajatuksia herättävä esikoisromaani
Teoksessa suurten elämänmuutosten seurauksena Nooran ja Venlan tiet kohtaavat. Noora pääsee opiskelemaan Teatterikorkeakouluun monien yritysten jälkeen. Venla puolestaan laittaa kirjailijanuransa tauolle ja siirtyy opettamaan kirjoittamista samaan korkeakouluun. Naisten välille alkaa pian syntyä eroottista jännitettä, joka roihahtaa liekkeihin yksityiskohtaisissa kuvauksissa. Mahdollisuudet saavat todellisuuden ja haavemaailman sekoittumaan tulkinnanvaraisesti.
Tarinan edetessä lukija saa itse tulkita, mitä todella tapahtui. Kirjan voi lukea lesbonäkökulmasta niin positiivisesta kuin myös negatiivisesta kehyksestä. Tulkinnanvaraisuuden vuoksi koimme, että lukuelämykseen vaikuttaa tärkeänä kerroksena Pasasen oma näkökulma ja henkilökohtainen suhde vähemmistökokemukseen.
Julkisessa keskustelussa teoksen naisrakkausteema on jäänyt piiloon, vaikka se on keskeinen aihe, jonka ympärille juoni rakentuu. Kulttuurilesbot saivat tilaisuuden haastatella kirjailijaa selvittääkseen hänen lähtökohtansa teoksen kirjoittamiseen. Tapasin Pasasen haastattelun merkeissä Oulussa, hämyisessä kuppilassa. Istuimme nurkassa nahkasohvilla ja syvennyimme kirjan queer-teemaan.
Identiteetti ja eskapismi
Pasanen aloitti romaanin kirjoittamisen jo vuonna 2013. Silloin vähemmistöhahmot olivat usein olemassa vain representaation vuoksi, kiintiöhomoja. Pasanen ei halunnut kirjoittaa identiteetistä ilmiönä, vaan keskittyä teoksessa ihmisiin ihmisinä. Siksi Totuus vai onko se tehtävä ei korosta hahmojen seksuaalista suuntautumista, vaan antaa sen olla yksi kerros muiden joukossa.
Noora hakee irtosuhteilla, juhlimisella ja päihteillä irtiottoa arjestaan. Kaduilla kävelessään hän ei uskalla kohdata vastaantulevien ihmisten katseita. Teatterin lavalla hän kuitenkin muuttuu eri ihmiseksi ja suorastaan nauttii esillä olemisesta. ”Muualla olen epäselvä. Reunaton. Minulla on vain kaksi tilaa, joissa voin olla olemassa”, sanotaan teoksessa, kun Noora kuvaa sisäistä ristiriitaansa. Noora uskaltaa näkyä vain roolihahmonsa tai dopamiinimyrskyn takaa. Baari-illat antavat hänelle saman tunteen kuin lavalla esiintyminen: sallivat hetkiä paljastua ja upota, vaikkakin keinotekoisesti.
Venla puolestaan elää onnellista perhe-elämää miehensä ja lapsensa kanssa. Pintapuolisesti kaikki on hyvin, mutta nainen on silti tyytymätön. Hän tiedostaa itse olevansa useimmiten onnellinen, mutta jatkuvasti huolissaan ja kontrollissa. Hänkin haluaisi upota täysillä, muttei uskalla. Nuorempi nainen tarjoaa mahdollisuuden päästää irti, vapautua. Se on myös uhkaavaa, koska tilanne ei ole täysin hallittavissa.
Tulkitsin Venlan olevan myöhäisheräämässä, mutta asia ei aiheuta hänelle häpeää. Pidin siitä, että identiteetin ja suuntautumisen sijaan ihastumisen kautta käsitellään hallinnan tarvetta ja vapautumista. Tämä näkökulma tuntui kaivatulta vaihtelulta klassiseen alkuasetelmaan nähden. Vaikka Venla on äiti ja elää miehen kanssa, ihastuminen naiseen ei aiheuta kauhistelua, vaan avaa hänen maailmaansa.
Valtadynamiikka ja eroottinen lataus
Venlasta tulee Nooran opettaja, mikä muodostaa heidän välilleen valtasuhteen. Asetelma muistuttaa etäisesti Loving Annabelle -elokuvan (2006) opettaja-oppilas-asetelmaa. Romaanin eroottinen jännite rakentuu osittain juuri valta-asetelmasta. Vaikka Noora katsoo Venlaa ylöspäin ja etsii vielä suuntaa elämälleen, ei hän ole naiivi oppilas, joka tulee opettajansa viettelemäksi. Hän on pikemminkin rohkeampi ja jopa dominoivampi osapuoli. Noora uskaltaa liikkua kohti halujaan suoremmin kuin Venla. Venla puolestaan on jäänyt kontrollinsa ja huolellisesti rakennetun elämänsä vangiksi. Ehkä juuri siinä on koko jutun sähkö.
Kirjassa on vahva eroottinen lataus, mutta paatuneille lesboille huomio: se ei ole vain naisten välistä. Naisten välinen jännite säilyy kuitenkin loppuun saakka.
Tulkinnanvarainen rakenne: uhka vai mahdollisuus?
Kerronta vaihtelee Nooran ja Venlan välillä. Tarina ei tarjoa yhtä selkeää tulkintaa, vaan useita mahdollisia, joista lukija saa solmia langat itse. Kirja liukuu kahdella eri tasolla: todellisessa elämässä ja haavemaailmassa. Tarina tuntuu unenomaiselta. Kirjaan on sijoitettu kursiivilla kirjoitettuja osioita, enigmoita (suom. arvoituksia), jotka ovat voimakkaasti latautuneita ja vievät naisten välistä suhdetta eteenpäin erilaisin tavoin. Ovatko ne totta, vai pelkästään haavekuvia, joita ihastuminen saa naisissa aikaan? Nautin kursiivikappaleiden tuomasta kontrastista, joka saa sisällön ja kielen kukkimaan harmaan realismin keskellä. Parhaimmillaan lukiessa omat muistot ihastumisen tunteista tulvivat mieleen. Sytyttävää!
”Monista on ollut ärsyttävää, että niin paljon jää auki”, Pasanen nauraa. ”Halusin, että tämän kirjan lukukokemukset voisivat olla erilaisia.”
Lukiessa halusin varmuutta, halusin vastauksia. Tulkinnanvaraisuudessa on vapautta, mutta samalla se siirtää vastuun lukijalle. Lukiessa herää kysymys, jääkö naisten välinen rakkaus kokonaan haavemaailmaan, ja tallautuuko suhde heteroelämän jalkoihin ja realismiin? Venlan perhe-elämä miehen kanssa ja naisten välinen suhde asettuvat teoksessa eri tasoille: heteroelämä kuvataan realistisella tasolla kielessä ja tarinan rakenteessa, kun taas naissuhde elää pitkälti kursiiveissa tarinan haavetasolla. Teoksen voi tulkita negatiivisimmillaan niin, että naisten välistä suhdetta ei koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Olisin kaivannut, että romaani olisi rikkonut lesbokulttuurin klassisen “mitään ei tapahdu” -kaavan rohkeasti.
Toisaalta teos ravistelee lesbolukijaa positiivisesti. Fantasiaan takertuminen kuvaa todellisuutta: sitä, kuinka helposti jää jumiin pelkkiin mahdollisuuksiin, joita ei uskalla viedä loppuun asti. Tässä mielessä kirja kuvaa mielestäni naisasioiden kiemuroissa kamppailevan naisen todellisuutta hyvin aidontuntuisella tavalla. On oltava itse aktiivinen rakkaudessa, jotta voi saada haavemaailman elämään myös todellisessa maailmassa. Lukiessa ajattelin: mitä jos Noora ja Venla nyt vain kävisitte pullonpyörityksen sijaan tuumasta toimeen ja pussaisitte. Kenties tähän teoksen nimikin viittaa.
Sateenkaariteema
Haastattelussa Pasanen kertoi, että kirjan keskeinen sanoma ei ole sateenkaarevuus, vaan muut teemat, kuten eskapismi. Sen vuoksi sitä ei ole markkinoitu queer-kirjana. Julkisessa keskustelussa naishahmojen välinen suhde on jäänyt lähes kokonaan huomiotta, vaikka se on olennainen osa teosta. Olen ollut seuraamassa useampaa Pasasen haastattelua ja huomannut yllätyksekseni, ettei teoksen naisrakkaus-aiheesta, eikä myöskään Pasasen omasta suhtautumisesta siihen, ole puhuttu juuri lainkaan.
Pohdin: löytääkö sateenkaariyleisö kirjan? Suomessa kirjallisuuden markkinointi on vaitonaista ja pitkälti algoritmien, kirjastojen ja Helsingin Sanomien varassa. Monet teokset jäävät yleisöltä piiloon siksi, että niiden olemassaolosta ei tiedetä. Jos queer-näkökulmaa ei nimetä, teos saattaa kadota niiltä lukijoilta, joille se voisi olla kaikkein merkityksellisin.
Lähdin selvittämään edustaako Pasanen itse jotain vähemmistöä ja haluaako hän puhua asiasta. Pasanen vastasi edustavansa vähemmistöä ja puhuvansa erittäin mielellään aiheesta. Ajattelin: oho. Ja heti perään: miksei tästä ole puhuttu aiemmin missään? Pasaselle aiheesta puhuminen ei ole vaikeaa, sitä ei vain ole nostettu haastatteluissa esiin. Hän arvelee, että haastattelijat eivät ole itse kenties olleet vähemmistön edustajia, joten näkökulmaero voi olla suuri eikä samaistumispintaa naisten välisiin suhteisiin ole ollut. Keskustelimme kaapista ulos tulemisesta. ”Kyllä siinä sai töitä tehdä, kun ei tullut ihan täysin hyväksytyksi omana itsenään”, Pasanen kertoo. Hän ajatteli itse aluksi olevansa bi. ”Ahmin silloin Jenny Kangasvuon kirjoja. Halusin ymmärtää, mikä tämä kokemani juttu on. Lopulta jouduin tunnustamaan itselleni, että olen lesbo.”
Pasanen on hyödyntänyt kirjoittaessaan omia vähemmistökokemuksiaan, vaikka teos itsessään on fiktiivinen. Kumpaankin hahmoon on valunut jotain omaa, mutta kirjailija paljastaa, että enemmän samaistumispintaa löytyy hänelle Noorasta. Lukiessa koin hahmoissa paljon samaistuttavia ja kiinnostavia elementtejä, ja teoksen moniaistilliset kuvaukset herättivät hahmot henkiin realistisella tavalla.
Yhteenveto
Oli upeaa haastatella Saara Pasasta hänen uunituoreen teoksensa tiimoilta. Avoin keskustelu piiloonjääneestä naisrakkausaiheesta ja Saara Pasasen oma näkökulma olivat arvokasta kuultavaa, sillä näin teos pääsi avautumaan aivan uudesta aspektista. Nooran ja Venlan tarinaan muodostui tärkeä tulkintakerros.
Luin teoksen tätä arviota varten kolme kertaa. Hypoteesi siitä, että teos avautuu eri tavalla eri lukukerroilla, piti omalla kohdallani paikkaansa. Lukukokemukseen vaikuttaa paljon se, miten omia tunteitaan ja kokemuksiaan kirjaan heijastaa. Ensimmäisellä lukukerralla projisoin kaikki omat tunteeni ja kokemukseni kirjaan, joten tulkitsin tarinan negatiivisesti: naisten välinen ihastuminen ei tuntunut tulevan otetuksi tosissaan, eikä mitään oikeastaan tapahtunut. Toisella kerralla olin jutellut Saara Pasasen kanssa, ja kirja avautuikin sillä kertaa aivan eri tavalla. Ajattelin lukiessa, että alkuasetelmasta huolimatta tässä on väistämättä syntymässä ihana naisten välinen romanssi. Kolmannella kerralla näin teoksen ensimmäistä kertaa etäisemmin. Lukukokemukseen ei valunut enää niin paljon omia tunteita, enkä yrittänyt projisoida kokemuksiani Nooran ja Venlan tarinaan. Vasta silloin pystyin näkemään useita eri tulkintoja samanaikaisesti. Silti en voinut varmuudella sanoa, mitä naisten välillä loppujen lopuksi tapahtui tai miten heidän suhteensa olisi edennyt jatkossa.
Kulttuurilesbot 